Vuoden alussa oli kolmen viikon pituinen kurssi vähän kaikesta mahdollisesta ja sitä piti taideteollisen korkeakoulun opiskelija Antti Hintsa. Kurssilla oli luentoja ja avokäsin tehtäviä, jotka olivat erikoisia ja kivoja tehdä. Ainakin omasta mielestäni. Kurssilla opittuja juttuja teki mieli päästä käyttämään myös omissa sarjakuvissa. Tässä mun tekemiä tehtäviä selostuksineen. (tämä merkintä koittaa samalla olla kurssipalaute.)
Tehtävä 1. Montaasi. Tässä piti tehdä kaksi kuvaa, joiden välinen yhteys ja välissä olevat kuvat sitten maagisesti muodostuvat lukijan päässä. Tämä oli mielestäni hyvä ja selkeä aloitustehtävä.
Tehtävä 2: sarjakuvahaiku Kolmella (mielellään sanattomalla ja pysähtyneellä) kuvalla luotu tunnetila. Runoutta! Tätä tehtävää muokkasin palautteen perusteella.
Tehtävä 3 ? (ei mitään hajua näistä numeroista enää). Tässä piti laskea mielessään kahteensataan ja samalla kirjoittaa tarina. Tosi oudon tuntuista, ja 40 sekuntia meni ihan siihen kun aivot vaan ihmettelivät. Tuntui kyllä poistavan turhan miettimisen. Tätä menetelmää pitäisi Hintsan mukaan tehdä monta kertaa jotta se alkaa toimia hyvin, mutta ei ole vielä tullut yritettyä uudelleen. Itse metodia oli kiva kokeilla, mutta tehtävän ongelmia oli se että tarina ei välttämättä kovin helposti sopinut sarjakuvamuodossa kerrottavaksi. Hintsa olisi myös halunnut selkeän lopetuksen, mutta unohti kertoa sen tehtävää antaessaan. Tehtävää voisi ehkä muuttaa sellaiseksi, että tarinaa pitäisi muokata sarjakuvaan sopivaksi, keksiä sille loppu ja sitten vasta piirtää.
Next! Tehtävänä kuvittaa tarina, johon joku muu on viidessä minuutissa kirjoittanut alun ja joku kolmas samassa ajassa lopun. Tässä tehtävässä oli samoja puutteita kuin edellisessäkin, tarina ei välttämättä ollut kovinkaan yhtenäinen ja loppu saattoi puuttua.
Hintsan selittämä juttu tarinasta jonka teemat toistuvat (en enää muista kenen nimissä tämä systeemi oli) oli kyllä mielenkiintoinen ja sitä olisi harjoitellut mielellään lisää. Ehkä tulevaisuudessa koko kurssin voisi kietoa enemmän teemojen toistamisen ja muiden saman tyypin keksimien juttujen ympärille, koska niistä Hintsa vaikutti myös itse olevan eniten innoissaan.
Hahmot Kaksi tehtävää (tässä vain ensimmäinen), joissa tuli kuvata hahmoa ja hahmon persoonaa tekojen ja ympäristön reaktioiden kautta. Tätä oli kiva pohtia ja miettiä miten asioita pystyisi sanomaan epäsuorasti ja viitteellisesti.
Luulen että tästä tehtävästä oli hyötyä, koska minun mielestäni on tosiaan parempi kertoa hahmosta näin kuin dialogin tai kertojan avulla.
Ja sitten huumoria Tehtävänä oli ottaa jokin annetuista ongelmista ja keksiä siihen niin monta ratkaisua että kliseet ja helpot ideat loppuvat ja alkaa keksiä jotakin omaperäistä ( epätoivoista).Tämä idea tuntui toimivan hyvin myös käytännössä. Tätä sarjakuvaa on korjailtu palautteen mukaan, alkuperäisestä puuttuivat ajan kulumista ilmoittavat viikonpäivämerkinnät.
Mafia Tämä oli mielestäni hyvä ja haastava tehtävä. Idea oli tehdä sarjakuva suojelusrahoja keräävästä mafiososta, joka kuitenkaan ei voi sanoa asiaansa suoraan, koska sekä hän että kaupan pitäjä tietävät poliisin kuuntelevan mikrofonien kautta. Dialogia piti tosissaan miettiä ja sai ajatella ihan uudella tavalla. Myös tällaisia tilanteita olisi kiva rakennella omiin sarjakuviin.
Tarina kuvien välille Hintsa antoi kaksi toisiinsa liittymätöntä, mutta tunnelmaltaan aika samanlaista mustavalkoista kuvaa joiden välille piti rakentaa sarjakuva, jossa tapahtuu jotakin ja lisäksi kerrotaan henkilöistä ja heidän välisistä suhteistaan. Tässä pääsi myös miettimään ja monet tekivät tosi ovelia ja hienoja ratkaisuja.Kuten tämä! Itse väkersin tällaisen kauhuleffajutun.
Kokonaisuutena kurssilla käytiin läpi paljon mielenkiintoisia asioita ja luennoija oli selvästi myös itse innoissaan aiheesta. Ensi kerralla kurssista voisi karsia jotkin lyhimmät jutut pois ja keskittyä niihin teemojen toistamiseen ja dialogi sekä hahmotehtäviin, koska niissä oli mukavaa kun piti miettiä mitä tekee ja pääsi samalla kehittämään omia hahmojaan. Tykkäsin myös Hintsan tavasta selittää kaksikin kertaa mitä asiat tarkoittavat ja siitä että hän oli mukana menossa myös luentojen ulkopuolella, jolloin oli helppo kysyä neuvoa ja puhua muustakin. Luennoilla tipauteltiin myös paljon taiteilijoiden ja hyvien kirjojen nimiä, mutta ne kaikki menivät auttamatta ohi.
