Elämä Checkpoint
Se toinen kuva
This entry was posted
on Monday, July 16th, 2012 at 3:41 and is filed under angsti, kuvapäivis, söpöily.
You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.
16.07.2012 - 12:05
Ilman sarjakuvablogi-genreä tämmöistä ei olisi voinut ilmaista. Suora ja vilpitön tuntuu olevan taiteen perustavin ominaisuus.
Alaosan kaksi lyijykynäpiirrosta katsovat suoraan lukijaan – vasemmanpuoleinen surumielisesti mutta rikkaasti ja läsnä, oikeanpuoleinen ehdottavasti, epäröivän kysyvästi.
Pitää ajatella.
Onko nykyisin kysymys sukupuolikulttuurin ongelmasta eikä niinkään fyysisistä sukupuoliominaisuuksista? Siitä että jin ja jang on etäännytetty irti toisistaan, kun ne symbolikuvassa kiertyvät toisiinsa, muodostavat eheän pallon? Kulttuuri ei siedä, ellei voi räikeästi osoittaa yhtä eroon toisesta, ja väkivalloin leikata “vääriä” ominaisuuksia pois. Jos siis nainen haluaa leikkauttaa rintansa, eikö kysymys ole vinoutuneen kulttuurin omaksumisesta, samasta ilmiöstä, kuin jos mieheltä riistetään oikeus helliä? Haluaako nainen oikeasti armeijaan vai oikeuden luopua tyrkytetystä naisellisuudesta niiltä osin kun se tuntuu loukkaavan?
Muistan ajan ennen television yleistymistä, jolloin lehdissäkään ei ollut juuri kuvia “kauniista” ihmisistä. Tuolloin ihmisen ulkonäköä ei yksinkertaisesti pantu merkille, arvioitu. Oli muita arvojärjestyksen määrittelyjä, kyllä, ei silloin paremmin ollut, vain erilaista. Ulkonäkökulttuurin räikeän arvottavuuden ansiosta juuri kukaan ei viihdy ulkonäössään, sukupuoleen katsomatta siis. Ne jotka ovat ihannemallikuvan näköisiä, kärsivät niin ikään, kun heitä kohdellaan eri tavalla kuin he kokevat olevansa verrattuna ystäviinsä.
16.07.2012 - 16:17
Olen pitkään ihaillut sitä miten Muura ja H-P näyttävät vain pistävän elämänsä asiat paperille sen enempää kursailematta ja halusin kokeilla samaa. Tämmöisen julkaiseminen on myös siitä hyvä että en voi niin helposti perua itselleni antamia lupauksia.
Minusta tuntuu että kulttuurissa on helpointa esittää mahdollisimman selkeitä hahmoja, koska niitä katsojat voivat nopeasti ymmärtää. Ne tietty jäävätkin sitten melko pinnallisiksi. Luulisin että jos on nähnyt vain tällaisia yksiulotteisia hahmoja tulee helposti mielikuva että oikeatkin ihmiset ovat sellaisia. (Ainakin minulle tuli ennenkuin aloin katsoa laajemmin.)
Kaipa kyse on kulttuurin omaksumisesta, jos ei omasta tahdostaan asiaa tee. Minusta tuntui armeijassa että juuri kukaan ei siellä halunnut olla, mutta ei ollut vain pitänyt vaihtoehtoa mahdollisena vaikka sellainen oli olemassa. Ajattelen että kulttuuri asettaa aina jotkin oletukset ja vaatimukset, joita yksilöt sitten myötäilevät tai eivät. Se mitä oman ratkaisun tekemisestä seuraa vaihtelee tietysti myös.
Mitä ulkonäköön ja sen muutteluun tulee niin se näyttäytyy minulla aika lailla samankaltaisena kykynä tai taitona kuin sarjistenkin piirtäminen tai muut taidot.
Toiset vaihtavat tyyliä joka päivä, toiset hinkkaavat ikuisesti eivätkä ole koskaan tyytyväisiä ja jotkut raukat huokaillen katsovat ammattimallien tekemisiä ja tuskastuvat kun eivät pysty samaan vaikka kuinka haluaisivat. Rima on ulkonäössä kuten muissakin taidoissa noussut korkeammalle sen myötä kun on tullut ihmisiä joiden koko elämä pyörii sen ympärillä. Mallihan on ulkonäön ammattilainen ja tienaa sillä leipänsä samaan tapaan kuin ammattiurheilija tai tunnettu piirtäjä. Se mitä fanit näkevät on vain lopputulos. Sen eteen tehtyjä tuhansia tunteja ei näytetä ja siksi tulee illuusio toisen ylivertaisuudesta.
Tämä toki johtaa myös kateuteen ja muiden ihailtavien ominaisuuksien liittämiseen tähän taitavaan henkilöön. Saahan sitä jokainen piirtäjä ja rockstara joka toisessa haastattelussa toistella että ihan tavallisia ihmisiä he ovat että tulkaa vaan juttelemaan. ( Tai sitten maine hurahtaa päähän :P )
Ulkonäkö eroaa muista jutuista sillä että sen kanssa jokainen joutuu tekemisiin ja jokainen voi nähdä ulkonäkösi ja sen perusteella muodostaa sinusta mielikuvia. Onneksi ne jotka tietävät että ulkonäkö ei merkitse kaikkea ovat kiinnostuneita näkemään myös kuvapäiviksen :D
Uskoisin että jos joku muu asia olisi myös kaikkia koskettava, olisi ihmisillä myös sen kanssa samoja vaikeuksia ja saattaisi tuntua että elämä riippuu siitä miten hyvä tässä taidossa olisi. Entisaikaan sodankäynti on ollut varmaan tällainen, koska joka hetki saattoi joutua tappeluun. Siksi ihmistä myös arvioitiin taistelutaitojen perusteella enemmän kuin nykyään. (tai maanviljelystaidon ym)
Minusta tuntuu että ulkonäkö on noussut keskeiseksi nykymaailmassa juuri koska se on nopeasti esitettävä, kaikki ovat sen kanssa tekemisissä ja sitä voi nykyään muokata niin lukemattomin tavoin.
Ja jos miettii että ulkonäkö on kuin piirtämistä, niin minusta on tuntunut vähän samalta kuin piirtäisin jonkun toisen ehtojen mukaan vaikka itsellä olisi paljon parempia ideoita. Vähän kuin olisi pistetty ruudut valmiiksi paperiin ja annettu vaan lyijäri käteen. Joku toinen varmaan nauttii mutta minä en.
16.07.2012 - 17:27
Minua on kiinnostanut ihmisen mielensisältö ennen nykyaikaa. Ennen päässä näkyvä “maisema” oli erilainen, ihan hiljankin, mutta varsinkin ennen joukkotiedotuksen aikaa. Meillä käsitys menneestä on vääristynyt totaalisesti fiktion ansiosta. Kaikki fantasia ja historiasepite on nykyihmismorfista (niin kuin eläimet esitetään ihmismielisinä, antropomorfia).
Pari sataa vuotta sitten ei juuri ollut nykyisessä mielessä yksilöitä edes silloisen yksilön itsensä mielestä (vaihteli tietysti elinolojen mukaan), ei itsentietoisuutta eikä vertautumista toisiin. Korkea-arvoisempi ei ollut edes ‘parempi’, vaan eri olento – niin kuin karhu ei ole parempi vaan karhu. Maailma oli käytännössä ääretön, tosin sitä ei paljon pohdittu, kaiken tuolla puolen vain oli jotain muuta. Nyt maailma on kaikkialla samanlainen eikä pakoon pääse edes haaveilemalla karata merille tai sotilaaksi.
Aihetta käsittelee tieteenalana aatehistoria, joka on päätellyt vaikkapa keskiaikaisen tavallisen ihmisen mielenmaisemaa tai ruhtinaan ajatuksenjuoksua niukoista säilyneistä dokumenteista.
Mutta menneisyyden mieleen perehtymällä voisi avartaa nykyisyyttään. Keskiaikainen hullu ei ollut mielen’vikainen’ vaan nimen omaan hullu. Hänen oikeuttaa olla hullu ei sinänsä kyseenalaistettu, mutta kun hän kävi riesaksi, häntä kohdeltiin tylysti. Minua viehättää ettei ennen medikalisoitu ominaisuuksia, vaikka kaikki oli päin vittua kyllä. Nykyisin diagnosoidaan dinosauruuskin sairaudeksi, koska elikot eivät pärjänneet.
Nykyisin voi kaikin mokomin palauttaa oikeuden hylätä tarjotut mallit ja ryhtyä joksikin aivan muuksi. Ei edes arvailla, mitä muut tykkää. Kieltäytyä hyväätarkoittavasta eheyttämisestä. Niissä vermeissä, jotka on osunu kohdalle, nähdä niissä voimavaransa ja opetella käyttämään edukseen.
Muistan jostain syystä miehen joka seisoi tankkien edessä Taivaallisen rauhan aukiolla. Hän teki oman elämän.
8.08.2012 - 20:16
Sä oot niin ihana! Tsemppii niin vitusti!
9.08.2012 - 23:25
Sä oot myös niin ihana! Kiitos!
9.08.2012 - 7:43
Täält kans tsemppii ihan sairaasti!
Jos tartteet jotain inside-informaatiota transitiosta ja medikaalisesta puolesta, niin mulla on tietämystä. Jos kelpaan paremman puutteessa :) on sulla varmasti jotain muita kontakteja puhuu näistä mutta osoittaakseni tukeni, mulle voi mailata osoitteeseen osma.tarvasneva(ät)gmail.com
Oot muuten aina ollu semmonen tyyppi että aina kun sua näkee ni tulee hyvälle tuulelle, vaikka sua ei tuntis kauheen hyvin.
9.08.2012 - 23:28
Oi! Kiitos kovasti. Tällä hetkellä ei oo suoraa kontaktia kehenkään ja otan heti yhteyttä kyllä jos tulee tarvis. Arvostan suuresti :3
Sinuakin on aina kiva nähdä, vaikka sun piirrustuksia en uskalla yleensä kattoa…
6.09.2012 - 19:54
\Muistan ajan ennen television yleistymistä, jolloin lehdissäkään ei ollut juuri kuvia “kauniista” ihmisistä. Tuolloin ihmisen ulkonäköä ei yksinkertaisesti pantu merkille, arvioitu. Oli muita arvojärjestyksen määrittelyjä, kyllä, ei silloin paremmin ollut, vain erilaista.\
Eikös ulkonäkö ole aina ollut jonkinmoinen juttu, nykyään tosin liian kärjistetysti – kun kaikki katsovat photoshopattujen(!) mallien kuvia, vääristyy kuva siitä miltä ihmisen \kuuluu\ näyttää. Mutta kautta aikojen on ylistetty kauneutta ja etsitty nuoruuden lähdettä… eikä tajuttu, että oikeasti sillä ei ole väliä jos vain itse viihtyy ja on onnellinen.
Mutta ihmiset ovat ihmisiä, ja laumakäyttäytyminen on yleistä. Samoin harhat. Ne aivot. Aivot sotkevat aina kaiken. Pitäis noudattaa Väinön neuvoa: ei kannata lukea noista jutuista liikaa, koska sitten vaan masentuu kun tajuaa, ettei kellään ole mitään mahdollisuuttakaan käyttäytyä järkevästi. :/
Periaatteessahan ulkonäkö on ihmisille aina ollut tärkeä, koska, kuten Niilo sanoi, sen avulla muodostetaan se ensimmäinen käsitys ihmisestä. Joskus se on voinut olla elämän ja kuoleman kysymys, \onko tuo tuolta tuleva tyyppi vihamielinen vierasheimolainen vai ystävä?\ Kai se on joku sosiaalinen/laumaeläinjuttu, lampaat tunnistavat kasvojen perusteella lauman muut lampaat, ja varislinnut oppivat tunnistamaan jopa ihmisten kasvot.
\Onko nykyisin kysymys sukupuolikulttuurin ongelmasta eikä niinkään fyysisistä sukupuoliominaisuuksista?\
Olen miettinyt tätä myös itse, ehkä? Sukupuolten aivoissa on toki joitakin eroja, mutta käytännössä suurimmat erot tuntuvat olevan opituissa asenteissa. Ns. \tavisporukat\ ihmettelevät jos tyttö juo olutta ja joku sanoo että naisten kanssa on hankalaa kun ei tiedä mitä saa puhua ja pitää olla kukkia pöydällä, toiset taas puhuvat samoista asioista ja fanittavat samoja juttuja ilman mitään ongelmaa. Tietysti käyttäytymisen säännöt vaihtelevat ajasta ja paikasta toiseen, joskus miehet ovat itkeneet pitkät hiukset hulmuten ja toiste taas päät vedetään siiliksi ja tunteita ei saa näyttää. Olen ihmetellyt sitäkin, miksi lesbokulttuuriin kuuluu äijäily, ihan kuin naisena oleminen olisi jotenkin hävettävää. Tai miksi mieheksi haluava nainen omaksuu sovinistiasenteen. Ymmärrän kyllä sen, että omaa identiteettiä hakiessa sitä helposti hakee omaa paikkaa omaksumalla stereotyyppisiä asenteita, mutta ei kai sekään ihmisiä onnellisiksi tee…
Paras olisi, jos kaikki saisivat vain olla vetämättä rooleja. Aina se ei ole (ollut) mahdollista, mutta nykyään onneksi pojatkin voivat osoittaa pehmeitä puolia esim. animekulttuurin myötä, ja tytöt fanittaa \poikajuttuja\ ilman, että siitä tulee mitään ongelmaa. Ei siitä ole kauaa, kun ihmisiä raijattiin hullujenhuoneelle, jos nämä lukivat vääränlaisia kirjoja tai eivät suostuneet istumaan keinotekoisiin muotteihin, jotka ilmeisesti tekivät kaikista enemmän tai vähemmän onnettomia.
6.09.2012 - 19:56
Ja miksi toi korvasi mun lainausmerkit? :o
6.09.2012 - 19:59
Ja miksi blogi korvasi mun lainausmerkit? :o En tajua muutenkaan miksi sarjisblogit on tänään näin hidas, onko se vain joku mun ongelma… ja toivottavasti korjaamaton viesti ei mennyt läpi, siitä saa ihan väärän käsityksen kuka ne korvasi. Blogi! \Blogi!\
8.09.2012 - 11:39
Aika jännä. Tää sarjisblogit on ihan kiva mutta ymmärtää kyllä että välillä hidastelee kun ei oo kuitenkaan mikään megaserveri varmaan heillä.